Ekumeeninen opiskelijatapahtuma keräsi rukousviikolla ilmastonmuutoksesta kiinnostuneita yhteen yli kirkkokuntarajojen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasaliin oli torstaina 22.1.2009 kokoontunut kolmisenkymmentä entistä tai nykyistä opiskelijaa ekumeenisen rukousviikon tapahtumaan. Filosofi ja luterilaisen kirkon pappi Terho Pursiainen alusti teemaan ”Ilmastonmuutoksen teologia” ja ekumeeniseen paneelikeskusteluun osallistuivat kirkkohallituksen diakonia- ja yhteiskuntatyön sihteeri Ilkka Sipiläinen (lut.), teol. yo. ja ilmastokouluttaja Teppo Väisänen (ort.) sekä maallikkofransiskaani Marko Pitkäniemi OFS (kat.). Tilaisuudessa lauloi Herännäisnuorten kuoron kvartetti.

Aivan aluksi tapahtuman vieraat nauttivat Ortodoksisen opiskelijaliiton tarjoamista antimista

"Yhteinen rukous - huoli yhteisestä maailmasta"

Terho Pursiaisen mukaan ihmiskunnan ja Jumalan suhde muuttui olennaisesti ja lopullisesti

 6.8.1945, kun Hiroshiman atomipommi räjähti. Tällöin kävi selväksi, että ihmiskunnalla olisi mahdollisuus tuhota oman elämänsä edellytykset. Asettaessaan sateenkaaren taivaalle Jumala lupasi Nooalle, ettei koskaan enää lähettäisi tulvaa tuhoamaan ihmiskuntaa. Hiroshiman atomipommin räjähdyksessä ihminen otti lopun ajan avaintenvallan omiin käsiinsä, ja siksi Terho Pursiainen kutsuu tuota tapahtumaa uudeksi apokalypsiksi.

Toinen apokalyptinen hetki ihmiskunnalle oli vuonna 2006, kun suurelle yleisölle vihdoin selvisi, että ihminen on syössyt luonnon tasapainostaan ja jos ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei pysäytettäisi, elämä maapallolla voisi vaarantua. Hiroshimassa ihminen kokeili rajojaan tahallaan, mutta ilmastonmuutoksen hän aiheutti tahtomattaan.

Pursiainen haluaa muistuttaa meitä, että ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa meillä on vastustajana tavallinen ihminen. Kuten Kristus kehottaa meitä vuorisaarnassaan, meidän tulee olla täydellisiä eli aikuisia. Aikamme etiik

kana on juuri täysikasvuisuus ja määrätietoisuus. Pursiaisen toimintaohje tämän ajan kristityille löytyy Markuksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta, jossa Jeesus aloittaa toimintansa julistamalla evankeliumia sanoin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.”

Ilkka Sipiläinen kertoi, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko halusi tietoisesti ottaa vuonna 2008 ilmestyneessä ilmasto-ohjelmassaan pelottelun sijaan positiivisen asenteen. Ilmasto-ohjelman otsikoksi tuli ”Kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus”. Terho Pursiainen kritisoi termiä "kohtuus", sillä hänen mukaansa se ei ole kristillistä alkuperää, vaan Aristoteleen filosofiaa. Riittääkö kohtuus tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan kohtalo on vaakalaudalla? Tulisiko meidän kohtuuden sijaan pyrkiä olemaan täydellisiä, kuten Paavali kehottaa?

Yleisöstä kommentoitiin, että varmasti jokainen meistä voisi tehdä vielä paljon enemmän.

Ortodokseille ihmisen ja luonnon suhde on tärkeä. Myös Marko Pitkäniemen

 fransiskaanisääntökunta (Ordo Franciscaenus Saecularis) korostaa luonnon kanssa yhteydessä, sekä köyhyydessä ja vaatimattomuudessa elämistä - pyhän Franciscus Assisilaisen hengessä.

Muut panelistit kritisoivat Pursiaisen näkemyksiä siitä, että ihmisen ja Jumalan suhde olisi muuttunut Hiroshiman tai ilmastonmuutoksen myötä. He korostivat Jumalan ehdotonta lahjoittavaa rakkautta, joka jatkuvasti luo uutta. Huoli ilmastonmuutoksesta oli kuitenkin yhteinen ja kaikki yhtyivät siihen, että lähimmäisen rakkauden nimissä ja luomakunnan varjelijoina meidän on tehtävä parhaamme, jotta ilmastonmuutos saataisiin pysymään siedettävissä rajoissa. He uskoivat, että evankeliumilla on voima muuttaa ihmisten asenteita ja toimintaa.  

 Herännäisnuorten kvartetin herkkä laulu aloitti ja lopetti tilaisuuden yhteisiin säveliin ja johdatti yhteiseen ekumeeniseen rukoushetkeen; Pyhän Kolminaisuuden kirkossa vedenpyhityksen toimitukseen, jonka toimitti isä Jyrki Penttonen ja kanttori Anne-Mari Rautamäki.

Tilaisuuden järjestäjinä olivat eri kirkkojen opiskelijajärjestöt sekä Helsingin ekumeeninen toimikunta yhteistyökumppaneineen.

Kiitos kaikille tapahtuman järjestäneille ja siihen osallistuneille!

(Teksti ja kuvat: Laura Riuttanen, Vlada Kazerskaja, Henri Järvinen)