Aivan aluksi tapahtuman vieraat nauttivat Ortodoksisen opiskelijaliiton tarjoamista antimista
"Yhteinen rukous - huoli yhteisestä maailmasta"
Terho Pursiaisen mukaan ihmiskunnan ja Jumalan suhde muuttui olennaisesti ja lopullisesti
6.8.1945, kun Hiroshiman atomipommi räjähti. Tällöin kävi selväksi, että ihmiskunnalla olisi mahdollisuus tuhota oman elämänsä edellytykset. Asettaessaan sateenkaaren taivaalle Jumala lupasi Nooalle, ettei koskaan enää lähettäisi tulvaa tuhoamaan ihmiskuntaa. Hiroshiman atomipommin räjähdyksessä ihminen otti lopun ajan avaintenvallan omiin käsiinsä, ja siksi Terho Pursiainen kutsuu tuota tapahtumaa uudeksi apokalypsiksi.
Toinen apokalyptinen hetki ihmiskunnalle oli vuonna 2006, kun suurelle yleisölle vihdoin selvisi, että ihminen on syössyt luonnon tasapainostaan ja jos ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei pysäytettäisi, elämä maapallolla voisi vaarantua. Hiroshimassa ihminen kokeili rajojaan tahallaan, mutta ilmastonmuutoksen hän aiheutti tahtomattaan.
Pursiainen haluaa muistuttaa meitä, että ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa meillä on vastustajana tavallinen ihminen. Kuten Kristus kehottaa meitä vuorisaarnassaan, meidän tulee olla täydellisiä eli aikuisia. Aikamme etiik
kana on juuri täysikasvuisuus ja määrätietoisuus. Pursiaisen toimintaohje tämän ajan kristityille löytyy Markuksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta, jossa Jeesus aloittaa toimintansa julistamalla evankeliumia sanoin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.”
Yleisöstä kommentoitiin, että varmasti jokainen meistä voisi tehdä vielä paljon enemmän.
Ortodokseille ihmisen ja luonnon suhde on tärkeä. Myös Marko Pitkäniemen
fransiskaanisääntökunta (Ordo Franciscaenus Saecularis) korostaa luonnon kanssa yhteydessä, sekä köyhyydessä ja vaatimattomuudessa elämistä - pyhän Franciscus Assisilaisen hengessä.
Muut panelistit kritisoivat Pursiaisen näkemyksiä siitä, että ihmisen ja Jumalan suhde olisi muuttunut Hiroshiman tai ilmastonmuutoksen myötä. He korostivat Jumalan ehdotonta lahjoittavaa rakkautta, joka jatkuvasti luo uutta. Huoli ilmastonmuutoksesta oli kuitenkin yhteinen ja kaikki yhtyivät siihen, että lähimmäisen rakkauden nimissä ja luomakunnan varjelijoina meidän on tehtävä parhaamme, jotta ilmastonmuutos saataisiin pysymään siedettävissä rajoissa. He uskoivat, että evankeliumilla on voima muuttaa ihmisten asenteita ja toimintaa.
Todella mielenkiintoinen kirjoitus ekumeniasta!
VastaaPoistahttp://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumenia.html